Jos olet tyypillinen ikäluokkasi edustaja, saat uutta tietoa maailmasta todennäköisimmin TikTokista. Niin ainakin kertoi eräs tutkimus, jonka luin. Minä en ole TikTokissa. Silti minulla on arvaus, miksi siitä on tullut ikäpolvellesi uutislähteiden ykkönen.
Elämme maailmassa, jossa kuvia, videoita, tekstejä, tietoa ja tarinoita on enemmän kuin kukaan ehtii katsoa. TikTok on suunniteltu niin, että se oppii, mistä olet kiinnostunut ja tuo puhelimesi ruudulle loputtomasti juuri sinua kiinnostavia videoita. Se on yksi tapa hallita informaatioähkyä: antaa tietokoneen seurata käyttäytymistäsi ja päätellä, mitä haluat nähdä.
Haluaisin kuitenkin muistuttaa toisestakin tavasta. Koska joku muukin ajattelee asioita puolestasi ja miettii, mikä sinua kiinnostaisi ja vielä lisäksi, mistä sinun olisi tärkeä tietää.
Kokeillaanpa. Avaa jonkin tiedotusvälineen nettisivu tai mobiilisovellus.
Sieltäkin löydät kymmeniä artikkeleita erilaisista aiheista. Oletan, että osa niistä kiinnostaa sinua, osa ei. Mutta ehkä jotkut yllättävät: törmäät asiaan, josta et ollut kuullutkaan. Tai tutustut mielipiteeseen tai tapaan katsoa maailmaa, joka on sinulle uusi. Et ehkä ole samaa mieltä, mutta opit jotain, jota et aiemmin tiennyt.
Oletko koskaan miettinyt, mistä aiheet kaikkiin näihin artikkeleihin tulevat? Jokaisen on laatinut yksi tai useampi toimittaja, mutta he eivät keksi asioita päästään. Toimittajat seuraavat työkseen ympäröivää maailmaa, ja poimivat sieltä aiheita. He tapaavat ihmisiä, lukevat viranomaisten ja yritysten julkaisuja, tilastoja, sosiaalista mediaa tai käyvät tapahtumissa. Joskus ihmiset ottavat suoraan yhteyttä toimituksiin ja vinkkaavat jostakin kiinnostavasta.
Mistään vinkistä ei kuitenkaan automaattisesti tule uutista. Toimituksissa pohditaan, mitkä aiheet ovat sellaisia, että niistä on syytä kertoa yleisölle. Puhutaan uutiskriteereistä. Onko aihe ajankohtainen, poikkeava, yllättävä tai kiinnostava? Entä onko se merkittävä juuri omalle yleisölle? Polkupyöräilijöille suunnatun uutissivuston ei ehkä kannata kirjoittaa sähköautojen tuotannosta Kiinassa. Autoilua seuraavan lehden taas kannattaa.
Toimittajan tehtävä on kertoa asioista puolueettomasti ja totuudenmukaisesti. Se, että ei valehtele, ei riitä. Pitää myös selvittää, mikä asiassa on tärkeintä, mikä vähemmän tärkeää. On pohdittava, mitä näkökulmia aiheeseen liittyy. Keiden kaikkien näkemyksiä on syytä kuulla, jotta aihe tulee käsiteltyä tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Entä mistä tarvittavat tiedot saa, ja miten varmistaa, että ne pitävät paikkansa. Ja kun kaikki ei mahdu mukaan, mitkä asiat voi jättää pois niin, että tärkein silti välittyy.
Sinun ei tarvitse tuntea toimittajan työn kaikkia vaiheita. Koko homman idea on se, että toimittaja tekee työtä puolestasi. Hän ei mieti, mikä hänelle itselleen on tärkeää, vaan mikä hänen yleisölleen on. Tämä periaate on niin tärkeä, että kun toimittajat aikanaan laativat Journalistin ohjeet, eli säännöt omalle toiminnalleen, se kirjattiin ensimmäiseksi: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Jokainen toimittajan työn vaihe vaatii aikaa ja työtä. Laadukas journalismi ei siksi synny ilmaiseksi. Maksumuuriin törmääminen tai kiinnostavan videon alussa näytettävät mainokset voivat ärsyttää, mutta ne ovat olemassa syystä. Joku on tehnyt työtä puolestasi. Vastineeksi sinä saat luotettavaa tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä maailmasta.
En tiedä, millaiseksi maailma teidän elinaikananne muuttuu. Mutta siitä olen varma, että luotettavalle tiedolle on jatkossakin kysyntää. Ehkä joku teistä haluaakin jonain päivänä tarttua itse haasteeseen ja alkaa tehdä töitä yleisön puolesta – journalismin parissa.
Parhain terveisin,
Tuomas Pulsa
toimittaja, journalismin opettaja, entinen nuori