Sosiaalinen media sekä tukee että uhkaa demokratiaa
Sosiaalinen media on sekä mahdollisuus että uhka demokratialle. Parhaassa tapauksessa se on mahdollisuus: Demokratian perustana on jokaisen oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen ja itselle tärkeiden arvojen puolustamiseen. Somessa kuka tahansa voi luoda ja jakaa sisältöjä. Juuri siinä piilee myös uhka: siinä missä perinteisen median toimintaa ohjaavat hyvä journalistinen tapa ja lainsäädäntö, sosiaalisessa mediassa käyttäjät luovat itse omat sääntönsä.
Käytämme kaikki valtaa sosiaalisessa mediassa
Somessa suurinta valtaa käyttävät ne, joiden tuottama sisältö leviää laajimmalle. Tähän vaikuttavat paitsi algoritmit ja sisältöjen sponsorointi myös meistä jokainen omilla valinnoillaan. Jokainen jaettu linkki, reaktio, kommentti ja kommentoimatta jättäminen on vallankäyttöä mediassa. Aktiivista kansalaisuutta on tunnistaa tilanteet, joissa on merkitystä olla erityisen tarkkana siitä, mitä tietoa jakaa itse eteenpäin tai missä tilanteissa omat tunteet lähtevät viemään liian voimakkaasti. Kaikkien some-käyttäjien toiminta luo yhdessä kirjoittamattomat säännöt sille, mikä on verkossa ok ja mikä taas ei.
Jokainen voi käyttää omaa mediavaltaansa ja aktiivisesti puuttua tilanteisiin kommenteillaan ja reaktioillaan esimerkiksi tilanteessa, jossa jotakuta häiritään tai kiusataan somessa. Tämä vaatii rohkeutta, mutta sitä vähemmän, mitä yleisempää tällainen toiminta on. Ihmisoikeustaistelija Martin Luther Kingin sanoin:”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”
Sananvapaus ei voi ohittaa muita perusoikeuksia
Suomen perustuslaki turvaa jokaiselle perusoikeutena sananvapauden: saamme jokainen ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa mielipiteitä, tietoja ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. Sananvapaudellakin on kuitenkin rajansa. Lainsäädäntö on kokonaisuus: sananvapauden käyttö ei voi loukata muita perusoikeuksia.
Yksi perusoikeuksista on yhdenvertaisuus:“Ketään ei saa asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Rikoslaissa sananvapautta on rajattu muun muassa säätämällä kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen sekä kiihottaminen kansanryhmää vastaan rangaistaviksi teoiksi. Näitä kutsutaan viharikoksiksi. Niiden torjuminen ja tutkiminen ovat poliisin tehtäviä, mutta vaatii myös laajempaa yhteiskunnallista painostusta. Laki on perusta, mutta käytännössä meidän jokaisen tapa välittää tietoja ja ilmaista mielipiteitä muodostaa yhteisen julkisuuden ilmapiirin. Sananvapauden rinnalla puhutaankin sananvastuusta. Onnistuessaan debatti voi olla kiihkeääkin, mutta samalla myös kuuntelevaa ja toisen oikeutta omaan näkökulmaansa kunnioittavaa.
Julkisessa keskustelussa käytetään sanaa vihapuhe. Vihapuhetta ei ole eri mieltä oleminen, toisen mielipiteen kyseenalaistaminen tai epämiellyttävien tai järkyttävienkään mielipiteiden julkisesti esiin tuominen. Nekin kuuluvat sananvapauden piiriin. Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus määrittelee vihapuheen näin: “Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.”
Hyvä journalistinen tapa velvoittaa seuraamaan yleisökeskustelua
Journalistin ohjeiden liite ohjeistaa yleisön tuottamasta aineistosta tiedotusvälineiden verkkosivuilla:
- Toimituksen tulee seurata verkkosivujaan sekä pyrkiä estämään yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen. Syrjinnän lisäksi ihmisarvoa loukkaavat esimerkiksi väkivaltaan yllyttävät sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt.
- Toimituksen tulee viipymättä poistaa sen tietoon tulleet ihmisarvoa ja yksityisyyden suojaa loukkaavat sisällöt.
- Lapsille ja nuorille suunnattuja verkkopalstoja on valvottava erityisen huolellisesti.
- Yleisölle on varattava mahdollisuus ilmoittaa toimitukselle asiattomasta sisällöstä niin, että ilmoittaja saa siitä vahvistuksen.
- Yleisölle varattujen palstojen ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä tiedotusvälineiden verkkosivuilla.